sunnuntai 31. tammikuuta 2016

#educa2016

Helsingissä järjestetään vuosittain opettajille suunnatut Educa-messut. Tänä vuonna teemana oli Opettaja 2.0 - Päivitetty versio. En ole koskaan aiemmin osallistunut tapahtumaan, joten kun töiden kautta tarjoutui mahdollisuus osallistua, lähdin mielelläni mukaan. Lisäksi teema sopi hyvin ICT-ohjaajalle, sillä TVT-taidot ovat yksi nykypäivän opettajan keskeisiä taitoja.
Messuilla oli paljon erilaisia ohjelmoitavia robotteja
Kiersin tapahtuman aikana sekä näytteilleasettajien kojuja että kuuntelin luentoja. Pyrin poimimaan ohjelmasta erityisesti TVT-aiheita sekä tämän hetken kuumia juttuja. Esimerkiksi Marika Toivolan flipped learning, Harri Luttisen digiloikka ja Teemu Korhosen #MihinOpeaTarvitaanKunOnGoogle olivat hyvin mielenkiintoisia esityksiä. Toivolan esitys avasi mukavasti käsitteiden flipped classroom ja flipped learning eroja sekä antoi käytännön vinkkejä flipped learningista haaveileville. Luttisen esitys puolestaan nosti esille monia TVT:n opetuskäytön kannalta oleellisia seikkoja: mikäli koulussa halutaan hyödyntää TVT:aa, investoidaan ensin verkko kuntoon ja vasta sitten lähdetään hankkimaan välineitä. Muuten laitteiden hyöty jää erittäin pieneksi. Toinen merkittävä huomio oli rehtorin rooli digiloikassa: mikäli rehtorilla itsellään on taitoa, on tämän oltava innostaja ja vastuunkantaja. Mikäli rehtorilla ei itsellään ole taitoja, tulee tämän jakaa vastuuta opettajille ja tukea näitä. Olen huomannut, että nämä asiat pitävät todellakin paikkansa. Teemu Korhonen puolestaan avasi erinomaisesti nykyopettajan roolia ja tarpeellisuutta sekä mitä digiloikka alakoulussa konkreettisesti tarkoittaa.

Välillä pidettiin kahvitaukoja, näitä tosin ei olisi millään raskinut juoda!
Pääsin myös kokeilemaan ensimmäistä(!) kertaa itse Blue-Bot -robottien ohjelmointia. Kyseessä on keltaisten Bee-Bottien kehittyneempi versio. Robotille laitettiin piikkikuori ja se tuli ohjelmoida kiertämään radalla ja puhkaisemaan ilmapallo kaikista kymmenestä luolasta. Suoritus meni kerralla nappiin, mistä sain palkinnoksi Dibitassut -kirjan. Ajattelin laittaa kirjan kiertämään esi- ja alkuopetuksen ryhmissä orientaationa ohjelmointiin. :)

Blue-Bot radalla
Tapahtuman yhteydessä julkaistiin myös TVT-selvitys OAJ:n askelmerkit digiloikkaan. Julkaisu kertoo karua kieltään tämän hetken TVT-tilanteesta kouluissa: opettajat kokevat osaamisensa enintään kohtalaiseksi tai heikoksi ja jopa kolmannes perusopetuksen oppilaista käyttää TVT:aa opiskelussa vain kuukausittain tai harvemmin. Varhaiskasvatuksen osalta luvut ovat vielä synkempiä. Valitettavasti en ole yhtään yllättynyt julkaisun sisällöstä, sillä kierrettyäni kentällä omat havaintoni ovat hyvin samankaltaisia. Ongelmana on usein koulutuksen riittämättömyys ja/tai pula laitteista, mutta joskus myös asenneongelmat. 

Julkaisussa esitellään myös ratkaisuehdotus tilanteeseen, eli digiloikan askelmerkit. Neljä pääkohtaa ovat koulutuksen digitalisaation ohjaus kokonaisuutena kansallisella tasolla, OAJ:n malli opettajien ja johtajien digiosaamisen kehittämiseen (sis. esim. työajalla tapahtuva täydennyskoulutus sekä johtajille että opettajille, paikallinen TVT-tuki sekä opettajankoulutuksen kehitys), riittävät välineet sekä laadukas digitaalinen oppimateriaali. Askelmerkkeihin kannattaa ehdottomasti tutustua tarkemmin, erityisesti toiseen kohtaan. OAJ:n julkaisua lukiessa oli ilo huomata, että Joensuun seudulla tehdään jo monia asioita oikein.

Asiantuntijapaneelissa keskustellaan TVT-julkaisusta
Kokonaisuutena tapahtuma tarjosi hyvin tietoa opetusalan ajankohtaisista tapahtumista ja trendeistä sekä antoi mahdollisuuden kohdata kollegoita ja eri firmojen edustajia kasvotusten. Oli myös mukava päästä itse osallistumaan tapahtumaan, josta on monena vuonna ainoastaan kuullut. Mikäli Educa jäi itseltäsi väliin tai et ehtinyt kuulemaan kaikkia mielenkiintoisia esityksiä, tunnelmiin pääsee esimerkiksi Twitterin avulla hashtagilla #educa2016

perjantai 29. tammikuuta 2016

Omaa osaamista kehittämässä

Mainitsin viime kerralla hieman oman osaamisen kehittämisestä. Nykymaailma muuttuu kovaa tahtia ja mikäli muutoksessa haluaa pysyä mukana, tulee olla valmis astumaan pois omalta mukavuusalueeltaan ja haastaa itseään. Tätä voi toteuttaa monella eri tavalla, kuten ottamalla vastaan uusia työtehtäviä, muuttamalla työskentelytapojaan tai opiskelemalla uutta. Itse päätin kehittää ja haastaa itseäni opiskelemalla.

Olen opiskellut ohjelmointia jonkin verran ja osaan mm. Pythonin ja Javan alkeet. Minulla on ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi on, tiedän mitä muuttujilla ja olioilla tehdään ja mitä ohjelmoimalla ylipäätään voi saada aikaiseksi. Omat varsinaiset ohjelmointitaitoni eivät kuitenkaan ole kovin kummoiset, sillä en ole harjoittanut niitä juuri kurssien ulkopuolella. En kuitenkaan halua hukata näitä taitoja kokonaan, joten päätin aloittaa jälleen pienimuotoiset ohjelmoinnin opinnot. Tavoitteenani on saada ohjelmoinnista pienimuotoinen harrastus, ei niinkään päätyä koodariksi IT-alan firmaan.

Tutustuin eri vaihtoehtoihin ja päädyin aloittamaan opiskelut Courserassa. JavaScript ja HTML kiinnostavat minua, joten aloitin kurssin nimeltään HTML, CSS and JavaScript. Kurssi on mukavan lyhyt ja simppeli, joten sillä on helppo aloittaa. Näin innostus ei pääse lopahtamaan heti alkuunsa, vaan antaa positiivisen kokemuksen uuden opettelusta.

Olen myös rekisteröitynyt toiselle ohjelmointikurssille Udemyssa. Kyseinen Python-kurssi on jo pidempi ja vaativampi, mutta se tarjoaa mukavasti haastetta. Tämän kurssin kohdalla tunnen jo pientä epävarmuutta, vaikka kieli periaatteessa onkin jo tuttu. Python-kurssilla ei ole aikatauluja, joten kurssia voi suorittaa kun itselle sopii. HTML-kurssilla puolestaan on deadlinet tehtävien palautuksille, mikä auttaa työskentelemään säännöllisesti. Molemmissa on siis puolensa.

Internet on täynnä erittäin hyviä verkkokursseja lähes minkä tahansa aiheen opiskeluun, kunhan on valmis opiskelemaan englanniksi. Courseran ja Udemyn lisäksi mm. Lynda, Stanford Online ja   Codecademy tarjoavat paljon erilaisia kursseja, niin ohjelmoinnista kuin muistakin aihepiireistä. Mikäli ohjelmointia haluaa opiskella suomeksi, mielestäni ehdottomasti paras kurssi on Helsingin yliopiston ohjelmoinnin MOOC. Lisäksi  Koodiaapinen tarjoaa opettajille räätälöityjä suomenkielisiä ohjelmointikursseja; seuraava alkaa helmikuun lopulla. 

Ohjelmoinnin lisäksi minua kiinnostavia teemoja ovat sosiaalinen media, markkinointi, johtaminen ja koulutus. Haaveenani olisi lisätä tietämystäni näistä aihepiireistä, joko uuden työn kautta tai opiskelemalla aiheita. Vaikka omalta mukavuusalueelta poistuminen tuntuu jännittävältä ja kenties jopa ikävältä, tekee muutos lähes aina hyvää. Harppauksen ei tarvitse olla suuri, vaan jo pienin askelin pääsee eteenpäin. Itseensä panostaminen ja oman osaamisen kehittäminen myös palkitaan: pysyt itse virkeämpänä ja uusi osaamisalue saattaa avata ovia, joista aiemmin olisi ollut turha haaveillakaan.