lauantai 12. syyskuuta 2015

Mobiilipeliä rakentamassa

Kirjoittelinkin jo työblogin puolelle juttua OPS-prosessinohjaajien koulutuspäivästä. Lyhyenä kertauksena voisin sanoa, että olin ICT-ohjaajan roolissa suunnittelemassa ja totetuttamassa tuota päivää. Rakensin yhdessä kollegoideni kanssa Seppo-pelialustalle (entinen SmartFeet) OPS-aiheisen pelin. Seppo toimii siten, että kun peli on käynnistetty, pelaajat pääsevät kirjautumaan peliin joukkueina mobiililaitteen avulla. Siitä hetkestä eteenpäin pelin tarina, säännöt ja tehtävät ovat saatavilla pelaajien älypuhelimissa/tableteissa. Ajattelin kasata tähän tekstiin omia fiiliksiäni pelin rakentamiseen ja pelaamiseen liittyen.

Seppo-pelialusta oli minulle ennakkoon täysin vieras, eikä minulla ollut sen suhteen minkäänlaisia odotuksia. Pelialusta ja sen toiminnot olivat kuitenkin melko yksinkertaisia, joten hahmottuminen tapahtui nopeasti. Ehdottomasti haastavampaa olikin hyvän tarinan ja tehtävien keksiminen. Käytettävyydeltään Seppo-alustasta löytyi muutama kehityskohta: esimerkiksi pelin perustiedoissa kartan lataaminen palveluun oli hieman epäloogista, samoin kuin tallentaminen (käytäntö vaihteli jokaisella välilehdellä). Alusta saattoi välillä myös jumiutua, esimerkiksi uutta tehtävää tallentaessa, eikä ohjelma antanut selkeää virheilmoitusta. Lisäksi pelin jokainen käynnistys maksaa lisenssin, joten turhia käynnistyksiä tulisi välttää. Tämä on aika ikävä piirre, sillä ainakin itse haluaisin testata pelin toimivuutta etukäteen. Esimerkiksi yksi 20 minuutin ilmainen testikäynnistys riittäisi jo erittäin hyvin. Muun muassa nämä tekijät aiheuttivat pelin kehitysvaiheessa hieman harmaita hiuksia. Saimme kuitenkin pelin rakennettua ja antaisin kiitosta ainakin melko yksinkertaisesta ja pääosin helposti omaksuttavasta käyttöliittymästä.

Kuvakaappaus Seppo-pelialustasta
Kun peli oli saatu rakennettua, koitti pian pelipäivä. Pelaajat, noin 60 opettajaa, oli etukäteen jaettu 12 joukkueeseen. Kollegani pisti pelin pyörimään ja joukkueet kirjautuivat sisään. Pelin toteutusvaiheen hankaluuksien vuoksi olin hieman odottanut ongelmia, mutta niitä ei ilokseni tullut! Kaikki tehtävät avautuivat joukkueilla kuten pitikin, joukkueen pelistä poistuminen (esim. selaimen sulkeminen tai nettiyhteyden katkeaminen) ei haitannut ja pelaajat omaksuivat pelialustan toiminnot nopeasti. Pari yksittäistä ongelmaa ilmeni (esim. pari ryhmää ei saanut valokuvatiedostoa palautettua), mutta nämä olivat lähes mitättömiä pulmia odottamieni ongelmien rinnalla. Myös pelin hallinnoijan näkymä oli selkeä. Itse pelaaminen siis yllätti minut positiivisesti!

Myös pelillisyys ja pelipedagogiikka olivat minulle alkuun vielä melko vieraita asioita: toki olin niistä kuullut, mutta en juuri käytännössä toteuttanut. Tämä projekti kuitenkin antoi minulle hurjasti lisätietoa ja käytännön kokemusta aiheesta. Arvioisin, että onnistuimme pelillistämisessä hyvin ja peli motivoi opettajia työstämään OPS-kysymyksiä. Jos pääsisin nyt suunnittelemaan peliä uudelleen, tekisin kuitenkin hieman toisenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi kilpailuviettiä olisi voinut hieman lietsoa alussa ja osa tehtävistä olisi voinut olla hieman toisessa muodossa, jotta pelillistämisen idea ja sen vahvuus olisi paremmin välittynyt. Ensikertalaiseksi ei kuitenkaan hullumpaa jälkeä.

Sää suosi pelaajia
Kirjoitinkin jo työblogin puolelle, että suoritettavissa tehtävissä hyödynnettiin tieto- ja viestintäteknologiaa: yhdellä rastilla joukkueiden piti skannata QR-koodi ja kirjoittaa ajatuksia sen takaa löytyvälle Padlet-seinälle, toisella rastilla ottaa joukkueselfie ja lähettää se, kolmannella tehdä ääninauhoitus... Lisäksi pelaaminen tapahtui mobiililaitteiden kautta. Pelin ohessa opettajat pääsivät kuin huomaamatta tutustumaan vielä kentis uusiin tvt-ratkaisuihin sekä toki myös pelillistämiseen. Pelaamisen jälkeen opettajat pääsivät muokkaamaan peliä omalla koululla pelaamista varten ja varsinkin tuossa vaiheessa kuuntelin ilolla opettajien kommentteja. Monet halusivat kokeilla QR-koodeja sekä Padlet-seinää ja osa oli keksinyt tehtäviin parannusehdotuksia pelillistämisen kehittämiseksi. Opettajat myös neuvoivat toisiaan esimerkiksi QR-koodien luomisessa ja osa suunnitteli jo peliä oppilaille.

Kaiken kaikkiaan peliprosessi vei melko paljon aikaa. Pelin rakentaminen (sekä hyvän idean keksiminen että sen siirtäminen alustalle) on oma hommansa, mutta pelaamisvaiheessa kova työ palkitaan. Suosittelisin ideoimaan peliä yhdessä kollegojen kanssa: ilman Jaanan, Sadun ja minun yhteistyötä pelistä ei olisi tullut läheskään niin hyvä kuin nyt. Kuten monissa muissakin asioissa, tiedon ja ajatusten jakaminen kannattaa!