tiistai 1. elokuuta 2017

Ideat rohkeasti jakoon

Nyt on kulunut puoli vuotta siitä, kun vaihdoin Joensuun Mediakeskukselta Ilona IT:lle kouluttajaksi. Tähän puoleen vuoteen on mahtunut paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista: Bett-reissu Lontooseen, koulutusten pitämistä englanniksi, Opi365-kiertue ympäri Suomen, verkkokoulutusta sekä viimeisimpänä ohjevideoiden ja muun materiaalin tuottamista. 

Vaikka työnkuva ja sijainti muuttui jonkin verran, on lohdullista huomata, että opettajien ilot ja surut TVT:n saralla ovat samat ympäri Suomen. Kaikilta paikkakunnilta löytyy niitä, jotka ovat vielä alussa TVT-taipaleellaan ja asiat tuntuvat uusille ja pelottaville. Toisaalta kaikkialta löytyy myös niitä edistyneitä ja innovatiivisia opettajia, jotka näyttävät esimerkillään tietä muille. 

Koska opettajat painivat samojen teemojen kanssa sijainnista huolimatta, haluaisin rohkaista kaikkia opettajia jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan. On hyvin todennäköistä, että joku on jo ratkaissut ongelman, jota itse vielä pohdit. Usein opettajat myös vähättelevät ja ovat vaatimattomia tekemisistään. Lisäksi, vaikka oma tekeminen tuntuisi hyvin pieneltä ja vaatimattomalta, voi juuri se olla kollegan seuraava askel. Miksi et siis helpottaisi tämän työtä ja jakaisi omaa ideaasi? 

Paikkoja ja tilanteita jakamiseen on useita: tapahtumat (esim. Mobiilikesäkoulu, ITK, Digioppimisen Areena, Educa), sosiaalinen media (esim. Facebook-ryhmät, Twitter, blogit) koulutukset (lähi tai verkko), sekä kaikki muut paikat ja tilanteet, joissa voit törmätä toisiin opettajiin. Nämä samat paikat toimivat myös oivana tilaisuutena kysyä ja saada apua. 

Mikäli sinulle siis tulee mahdollisuus jakaa kokemuksiasi TVT:n saralla, tee se rohkeasti! Aina löytyy joku, joka ilahtuu ja hyötyy ideastasi. Minä sekä muut Ilonan kouluttajat kannamme kortemme kekoon ohjevideoiden muodossa. Toivottavasti niistä on mahdollisimman monelle hyötyä kun työ jälleen parin viikon kuluttua jatkuu.

Ihanaa loppukesää ja tulevaa syksyä!

perjantai 3. helmikuuta 2017

BETT 2017 matkapäiväkirja, osa 3

Perjantai: BETT
Perjantaina koitti vihdoin messupäivä. Suuntasimme heti aamusta kohti Exceliä. Alkumatka taittui metrolla, mutta viimeisen pätkän taitimme köysiradalla Thamesin yli. Hieman pilvisestä säästä huolimatta näköalat olivat upeat. Tätä kannattaa siis kokeilla, mikäli liikkuu Excelin lähistöllä.

Itse messualueella riitti laidasta laitaan nähtävää ja kuultavaa. Tarjolla oli mm. VR-laseja, erilaisia ohjelmoitavia robotteja, oppimisympäristöjen ja -alustojen esittelyä, laitehallintaa, sovelluksia ja ohjelmia, välineitä, 3D-tulostimia, oppimispelejä, kalusteita kouluun sekä lisälaitteita tabletteihin, ihan vain muutamia mainitakseni. Mukana oli sekä suuria, laajalti tunnettuja yrityksiä että pieniä ja/tai uusia toimijoita. Kiinnostavimpia kohteita olivat Micro:bit sekä Microsoft Makerspace, jotka molemmat jäävät jatkoseurantaan. Standien lisäksi alueen keskellä Bett Areenalla pyöri koko ajan erilaisia esityksiä ja luentoja. Perjantain luennoista Sir Ken Robinsonin puheenvuoro olisi ollut kaikista mielenkiintoisin. Näin kuitenkin ajatteli moni muukin, joten päätimme suosiolla jättää sen väliin. Puheenvuoro löytyy YouTubesta, josta itsekin ajattelin sen vielä katsoa.


Varsinainen messuosuus jäi siis itseltäni yhden päivän mittaiseksi. Sain kuitenkin hyvän kuvan siitä, mitä messuilla on tarjolla ja millaiset ne ovat. Vinkkinä uusille messukävijöille: tarjontaan kannattaa tutustua etukäteen, sekä standeihin että luentoihin. Tämä helpottaa alueella liikkumista, eikä koko reissu mene päämäärättömään vaelteluun. Toki vaeltelukin kannattaa, sillä niin saattaa löytää uusia helmiä, jotka muuten jäisivät kokematta. Myös Twitter voi toimia apuna suunnittelussa, sillä monet messuvieraat tviittaavat mielenkiintoisista standeista ja luennoista (suomeksi esim. #finnbett). Lisäksi kannattaa ladata Bett-sovellus.

Messujen jälkeen lähdimme nauttimaan Lontoon kulttuuritarjonnasta ja perjantai-illan kruunasikin Stomp. Kyseessä ei ollut aivan perinteinen musikaali, vaan esitys painottui musiikin tekemiseen erilaisten arkipäiväisten esineiden avulla, kuten harjanvarsia kopsuttamalla ja koripalloja pomputtaen. Näyttelijät olivat todellisia monitaitureita, jotka ällistyttivät kerta toisensa jälkeen osaamisellaan. Esitys sopii myös esimerkiksi lapsille, sillä kieltä ei tarvitse osata pysyäkseen mukana. Suosittelenkin ehdottomasti käymään jossain musikaalissa Lontoon reissulla! Musikaaleihin ei tarvitse pukeutua erityisen hienosti ja yleensä tunnelma on rento. Suosittuihin esityksiin liput kannattaa varmuuden vuoksi ostaa etukäteen, mutta lippuja voi myös löytää edullisesti vielä saman päivän näytöksiin.



Lauantai: turistina Lontoossa
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksenani oli lähteä käymään vielä messuilla. Viikko tuntui kuitenkin melko rankalta eikä messuilla ollut mitään mitä olisin vielä ehdottomasti halunnut nähdä, joten päätin lähteä katselemaan Lontoon nähtävyyksiä. Ostimme Hop-On Hop-Off -bussiin liput ja kiersimme ympäri Lontoota. Kierros antoi hyvän yleiskuvan kaupungista, sen nähtävyyksistä ja arkkitehtuurista. Päivä kuluikin tässä mukavasti. Illan koittaessa päätimme lähteä katsomaan vielä Mamma Mia! -musikaalin. Kokemus oli todella mahtava; Novello-teatteri oli häikäisevän upea, kuten myös itse esityskin.

Sunnuntai: kotiinpaluu
Sunnuntaina meillä oli noin puoli päivää aikaa ennen paluuta kotiin. Koska torstain visiitti British Museumiin jäi lyhyeksi, päätin lähteä kiertämään vielä museota. Lisäksi kävimme ostamassa hieman tuliaisia. Tämän jälkeen olikin aika palata hotellille, josta bussi haki meidät kyytiin. Opas oli jälleen mukana ja kertoi lisää Lontoosta. Lisäksi hän saattoi meidät vielä kentällä turvatarkastukseen asti. Kotimatka hujahtikin nopeasti ohi reissukuulumisia vaihtaen ja tulevia matkoja suunnitellen.

Kokonaisuudessaan matka oli upea, antoisa ja mieleenpainuva kokemus. Reissuun oli helppo lähteä Ilonan kautta, sillä mm. lennot, liikkuminen lentokentältä hotellille ja majoitus olivat kaikki valmiiksi järjestettyjä. Lisäksi suuremman porukan kanssa kulkiessa pääsi helposti tutustumaan uusiin ihmisiin ja aina löytyi seuraa ja neuvoja. Nämä asiat auttoivat ainakin itseäni kovasti, sillä tämä oli ensimmäinen vierailuni Lontoossa, eikä minulla ollut etukäteen tuttua porukkaa mukana reissussa. Suosittelen lämpimästi kaikkia alan parissa työskenteleviä lähtemään edes kerran Bett-reissulle, ottipa sitten Ilonan paketin tai omatoimimatkan. Messujen, kouluvierailuiden sekä muiden oheistapahtumien anti on suuri, mutta niin on myös alan ihmisten tapaaminen. Paljon jäi näkemättä ja kokematta, toivottavasti ensi vuonna uudestaan!



PS. Mikäli haluat lukea muiden suomalaisten kokemuksia reissusta, niin Matleena Laakso päivittää listaa matkaraporteista tänne: http://bit.ly/finnbett2017. Lue muiden matkasta tai linkkaa omasi mukaan!

BETT 2017 matkapäiväkirja, osa 2

Torstai: kouluvierailu ja seminaari
Keskiviikkoaamu alkoi nopealla englantilaisella aamupalalla, jonka jälkeen suuntasin jälleen Applen ja Ilonan kouluvierailulle, tällä kertaa Bedford Girl's Schooliin. Myös tällä kouluvierailulla pääsimme kuulemaan ensin yleistietoa koulusta ja tämän jälkeen kiertämään luokissa. Bedford on yksityinen tyttökoulu, jossa oppilaita on lähes 1000, iältään 7-18 -vuotiaita. Koulupäivät ovat pitkiä; koulussa ollaan jo pienestä alkaen noin 8 tuntia päivässä ja lisäksi tulee kotiläksyjä. Oppilaat ovat motivoituneita ja menestyneitä ja suurin osa jatkaa opintojaan yliopistossa. Woodberry Downin tavoin myös Bedford on Apple-koulu, joten mm. iPadit ja iTunes U ovat kovassa käytössä opiskelussa. Bedfordissa teknologian avulla pyritään rikastamaan perinteistä opetusta ja tuomaan uusia vaihtoehtoisia tapoja oppia ja osoittaa osaamistaan. Oppilaat voivat esimerkiksi tehdä videoita kirjoitelmien sijaan.

Luokissa ei valitettavasti saanut ottaa kuvia, mutta pääsimme kuitenkin kiertämään siellä. Ranskan luokassa opettaja oli antanut palautetta Explain Everything -sovelluksella ja oppilaat kuuntelivat palautteita ja korjasivat tekemiään virheitä. Yhteiskuntaopin luokassa oppilaiden tehtävänä oli etsiä YouTubesta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin puhe, kuunnella se ja etsiä puheesta kolme Yhdysvaltoja ja kolme ulkomaita koskevaa linjausta tai päätöstä. Molemmissa luokissa töitä tehtiin ahkerasti ja keskustelu liittyi aina aiheeseen.

Hieman nuorempien luokassa sen sijaan oli riemukas tunnelma kun oppilaat opettelivat kertolaskuja. Ensimmäinen tehtävä oli ottaa pöydältä lapulla olevia valmiita kertolaskuja. Tämän jälkeen oppilaiden piti pareittain visualisoida lasku esimerkiksi maalaamalla pisteitä paperille tai asettamalla helmiä riveihin. Tästä otettiin kuva. Kun kuvia eri laskuista oli tarpeeksi, alettiin niitä siirtää Book Creatoriin. Siellä kuvaan kirjoitettiin vielä kertolasku. Tämän jälkeen kuva käännettiin kyljelleen, lisättiin toisen kerran Book Creatoriin ja viereen kirjoitettiin jälleen lasku. Näin oppilaat saivat vielä toistoa laskemiseen. Oppilaat olivat todella innoissaan tästä työskentelymuodosta.

Kierroksen jälkeen palasimme vielä saliin, jossa saimme vielä tarkemmin kuulla iTunes U:n hyödyntämisestä opetuksessa. Bedfordissa on koettu, että iTunes U:n avulla materiaalien jako, tehtävien palautus ja arviointi helpottuvat. Lopuksi saimme kuulla vielä yhden, mielestäni erittäin merkittävän, seikan liittyen iPadien käyttöön. Ennen kuin Bedfordista tuli Apple-koulu, koulussa oli jonkinlainen langaton verkko ja siihen sopiva määrä laitteita. Kun laitteiden määrä kasvoi nopeasti, huomattiin verkon riittämättömyys. Asiaa ei kuitenkaan jääty surkuttelemaan, vaan hankittiin tarpeeksi kattava verkko. Koulussa todettiin, että hyvä, toimiva langaton verkko on ehdoton, mikäli teknologiaa halutaan todella hyödyntää opetuksessa. Tämä on teema, joka ansaitsisi melkein oman postauksensa aiheesta. Mielestäni kyseessä on erittäin tärkeä oivallus.


Loppuesityksen jälkeen saimme vielä keskustella vapaasti koulun opettajien kanssa näiden tuntemuksista iPadien ja muun teknologian käytön suhteen. Myös nämä keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia ja antoisia.

Palattuamme kouluvierailulta lähdin suoraan British Museumille, jossa järjestettiin Ilona-seminaari. Seminaariin osallistui yli 300 henkeä pääasiassa Suomesta ja koko sali oli aivan täynnä. Seminaarissa esiteltiin lyhyesti Ilonan toimintaa, kuultiin kolme upeaa esitystä ja verkostoiduttiin cocktailien äärellä. Anthony Salcito, Carmen Ene ja Kirsti Lonka pitivät kaikki häikäisevät puheenvuorot, jotka käsittelivät teknologiaa, oppimista ja opettamista eri näkökulmista. Esitysten materiaalit ovat tulossa ainakin seminaariin osallistuneiden saataville. Tunnelma tilaisuudessa oli erittäin hyvä ja seminaari hujahti nopeasti ohi.

torstai 2. helmikuuta 2017

BETT 2017 matkapäiväkirja, osa 1

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, siirryin tammikuun lopulla Ilona IT:n porukkaan kouluttajaksi. Ajoitus oli täydellinen, sillä Ilona järjesti jälleen ryhmämatkan Bett-messuille Lontooseen ja pääsin mukaan tuolle reissulle. Bett Show on maailman suurin oppimisteknologiatapahtuma, joka kerää yhteen kävijöitä jopa yli sadasta maasta. Tähän matkapäiväkirjaan olen kasannut fiiliksiä ensimmäiseltä Bett-reissultani. 

Tiistai: saapuminen
Reissu alkoi tiistaina matkalla Lontooseen. Lentokentällä tutustuin uusiin työtovereihini, yhteistyökumppaneihin sekä ylipäätään muihin Lontooseen suuntaaviin suomalaisiin. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja, tavata livenä somen kautta seuraamiani henkilöitä sekä tutustua täysin uusiin ihmisiin. Matkaan lähti kaksi porukkaa, yhteensä noin 130 Ilonan matkalaista. Lentomatkan jälkeen meitä odotti bussi ja opas, joka esitteli Lontoota ja kertoi käytännön vinkkejä mm. liikkumisen suhteen. Majoittuminen tapahtui hotelli Presidentissä (ja osalla Imperial hotellissa, mutta hotellit olivat sisäkautta yhteydessä toiiinsa). Kaikki sujui näppärästi ja valmis matkapaketti antoi mahdollisuuden käyttää energiaa asioiden selvittämisen sijaan muihin matkalaisiin tutustumiseen.

Keskiviikko: kouluvierailu
Keskiviikkoaamuna suuntasin 40 muun suomalaisen kanssa Ilonan ja Applen järjestämälle kouluvierailulle Woodberry Down Primary Schooliin. Saimme alkuun pienen perehdytyksen koulun historiaan, oppilaiden taustoihin ja kuinka koulussa alettiin hyödyntää teknologiaa. Koulussa on noin 550 oppilasta, iältään 3-11 -vuotiaita. Oppilaat ovat lähtöisin hyvin erilaisista kodeista. Monilla ei esimerkiksi ole mahdollista käyttää kotona teknologiaa, joten koulussa huolehditaan siitä, että oppilaille kehittyy tarvittavat TVT-taidot. Kaikki oppilaat eivät myöskään välttämättä puhu englantia (vain noin puolella oppilaista englanti äidinkieli), joten teknologiaa hyödynnetään kommunikoinnissa. Koulu on Apple-koulu, joten koulu saa laitteet Applen kautta. 

Englannissa on pitkät perinteet oppilaiden testaamisessa. Ennen iPadien tuloa koulun oppilaat menestyivät huonosti luku-, kirjoitus- ja matemaattista taitoa mittaavissa testeissä. iPadien käyttöönoton myötä oppilaiden testitulokset alkoivat parantua huimasti ja lopulta läpäisyprosentti oli suurempi kuin kansallisella tasolla. Testit ovat kuitenkin rankkoja, eikä niiden läpäisy ole vieläkään itsestäänselvyys. iPadit otettiin käyttöön jakamalla laitteet ensin opettajille. Opettajia varten määriteltiin kolme osaamistasoa, jotka kaikkien tulisi omaa tahtiaan saavuttaa. Ydintaso käsittää perustaidot ja laitteen peruskäytön, kuten sähköpostin ja AirDropin käytön. Keskitasolla puolestaan tuotetaan itse sisältöä ja käytetään sovelluksista esimerkiksi iMovieta, Pic Collagea ja Book Creatoria. Kolmannella tasolla osaamista laajennetaan esimerkiksi lisättyyn todellisuuteen (Aurasma).

Pääsimme myös vierailemaan luokissa. Pienet oppilaat kokeilivat Bee-Bot -robotteja ja herättivät piirrustuksia eloon Quiverilla. Hieman isommat taas laittoivat ChatterPix/ChatterKid-sovelluksilla historian henkilöitä puhumaan ja harjoittelivat koodausta luomalla ensin käskyjonon Popplettiin ja käskyttämällä sen perusteella opettajaa. Isoimmat puolestaan tutkivat tulivuoren aktiivisuutta ja loivat GarageBandilla eri aktiivisuustasoihin sopivaa musiikkia, sekä kokosivat Book Creatoriin kirjaa historian henkilöistä. Oppilaat olivat hyvin innostuneita ja vastailivat mielellään vieraiden kysymyksiin. Monet olivat hyvin kiitollisia siitä, että saavat käydä koulua. Myös opettajat kertoivat mielellään opetuksesta. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja avasi hyvin paikallista koulukulttuuria. Toisaalta oli myös mukava nähdä, että täällä tehdään paljon samoja asioita kuin Suomessakin.

Kouluvierailun jälkeen en enää ehtinyt messuille, vaan jäimme Ilonan porukan kanssa viimeistelemään seuraavan päivän seminaaria. Seurasin kuitenkin illan aikana Twitteriä (#finnbett ja #Bett2017), johon tuli hyvin koko reissun ajan vinkkejä messuilta ja tunnelmia kouluvierailuilta. Twitteriä kannattaakin siis seurata osallistuipa reissulle tai ei.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Unelmatyöstä toiseen

Olen toiminut edelliset 1,5 vuotta Joensuun seudulla pedagogisena ICT-ohjaajana. Tuo aika on pitänyt sisällään mm. lukemattomia koulu- ja päiväkotivierailuja, erilaisia pidettyjä koulutuksia, suunnittelupalavereja työkavereiden kanssa sekä osallistumisia alan tapahtumiin. Kun aloitin kyseisessä työssä, kuvailin sitä useimmille sanalla "unelmatyö". Edelleen, unelmatyö kiteyttää parhaiten ajatukseni tästä työstä.

Mikä työstä sitten tekee minulle unelmatyön? Keksin neljä tärkeää tekijää. Ensimmäinen niistä on vapaus: vapaus suunnitella koulutuksia, niiden sisältöjä, ajankohtia. Vapaus tehdä työtä itselle sopivana aikana, silloin kun inspiraatio iskee, itselle sopivassa paikassa. Vapaus ottaa vastuuta.

Toinen unelmatyön määrittäjä on työn sisältö: TVT, TVT oppimisessa/opetuksessa sekä koulutus. TVT pitää sisällään kaikkea mahdollista laitteista ja niiden käytöstä oppimisympäristöihin ja sovelluksista robotiikkaan. Laajuuden lisäksi kaikki nämä kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti, joten ajan hermolla on pysyttävä. Toiselle ehkä vihastus, minulle ihastus. Lisäksi tulee huomioida pedagoginen näkökulma: miten näitä uusia asioita voisi hyödyntää päiväkodeissa ja kouluissa mahdollisimman mielekkäästi ja tehokkaasti, mutta kuitenkin pedagogiikka edellä. Kun tämäkin on hallussa, pitäisi vielä osata suunnitella ja toteuttaa koulutuksia näihin aiheisiin liittyen. Hieman sekava, laaja ja vaativakin työnkuva, mutta kaikki ovat itseäni kiinnostavia aiheita.

Kolmas merkittävä tekijä on työilmapiiri ja työkaverit. Vaikka työskentelenkin paljon itsenäisesti, on erittäin tärkeää, että työtä saa tehdä positiivisessa ilmapiirissä. Koulutuksissa sekä kouluttaja että osallistujat luovat senhetkisen ilmapiirin. Kun koulutus on huolellisesti suunniteltu ja toteutettu, ollaan jo hyvillä jäljillä. Pyrin aina siihen, että koulutustilanteessa olisi lämmin ja avoin ilmapiiri, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja esittää rohkeasti kysymyksiä ja mielipiteitä. Myös koulutuksiin osallistujat vaikuttavat tämän ilmapiirin syntymiseen, joten kiitos teille kaikille jotka olette olleet koulutuksissani ja luoneet tilaisuuteen positiivista fiilistä! Myös työyhteisön hyvä ilmapiiri ja luotettavat työkaverit ovat korvaamattomia: työtä on hyvä tehdä, kun uskaltaa puhua hankalistakin aiheista ja tietää saavansa milloin tahansa vertaistukea. Hyvät työkaverit ovat myös oiva lisä erityisesti ideointityössä sekä yhteisissä tapahtumissa.

Neljäs unelmatyöhön liittämäni asia on arvostus. On tärkeää, että itse arvostan työtäni ja koen sen merkittäväksi ja sitä kautta mielekkääksi. Mikäli omaa työtään ei arvosta, sitä tuskin kokee kovin mielekkääksikään. Toisaalta kohtaan arvostusta myös työni kautta: saan usein runsaasti kiitosta tekemästäni työstä ja sitä selkeästi arvostetaan. Tämä ruokkii entisestään positiivista kehää: kun muutkin arvostavat työtäsi, alat itsekin arvostaa sitä enemmän. Näin työ tuntuu mielekkäältä ja todennäköisesti panostat siihen entistä enemmän. Tämä puolestaan pitää työn laadun joko samana tai parempana, jolloin työsi ja itsesi arvostus ja kiitos kasvavat. Positiivinen kehä on taattu ;) Lisäksi arvostan suuresti myös kaikkia muita henkilöitä, jotka tekevät tätä samaa työtä.

Koen, että tällä hetkellä nämä neljä tekijää ovat itselleni ne merkittävimmät unelmatyön määrittäjät. Toki monilla muillakin tekijöillä on merkitystä ja prioriteetit saattavat muuttua matkan varrella, mutta tällä hetkellä nämä asiat ovat tärkeimpiä.

Vaikka kuinka olisit unelmatyössäsi, voi eteen astua toinen unelmatyö. Silloin ei auta kuin päättää, kumpi näistä on enemmän se unelma. Tein ennen joulua päätöksen, että uusi unelmatyöpaikkani on Ilona IT, jossa pääsen toimimaan kouluttajana ja asiantuntijana. Uskon, että unelmatyöni kriteerit täyttyvät Ilonalla ja saan myös uutta näkökulmaa asioihin.  Aloitan uudessa unelmatyössäni komeasti, sillä lähden ensi viikolla Ilonan väen mukana Bett-reissulle Lontooseen. Tämä on ensimmäinen Bett-matkani, joten kirjoitan varmasti tänne blogiin reissusta. Odotan jo malttamattomana Bettiä, uutta työtä ja uusien ihmisten tapaamista!

Kiitos Joensuun mediakeskuksen väki, erityisesti Mari ja Merja, sekä Joensuun seudun opettajat. Nyt on aika astua eteenpäin!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Virtuaalitodellisuuden lumoissa

Pääsin tällä viikolla tutustumaan virtuaalitodellisuuteen (engl. virtual reality, VR), kun alan asiantuntija Jukka Sormunen vieraili Joensuun yhteiskoulun lukiolla. Pääsimme retkeilemään vuoristossa, tekemään taidetta sekä seikkailemaan ympäri maapalloa. Ehdimme myös kurkistamaan luurangon sisään sekä suojautumaan taivaalta satelevilta väripalloilta. Kaikki tämä tapahtui yhden päivän aikana, tavallisessa luokkahuoneessa. 

Tiivistettynä virtuaalitodellisuus on tietokoneella luotu keinotekoinen maailma, joka voi joko pyrkiä simuloimaan todellista ympäristöä tai olla täysin kuvitteellinen. Usein maailmat ovat kolmiulotteisia ja hyvin todellisen tuntoisia. Niihin pääsee sujahtamaan esimerkiksi erilaisten VR-lasien tai -kypärien avulla. Myös erilaiset lisälaitteet ovat mahdollisia, mutta lasit tai kypärä on tärkein varuste. Käytössämme oli HTC Vive -setti, johon kuuluu lasit sekä käsikahvat (+ paikannustukiasemat, jotka mahdollistavat liikkumisen). Tämä kokemus oli aivan mahtava! Ympäristöt tuntuivat todella aidoilta ja seikkailu virtuaalimaailmassa oli koukuttavaa. Lisäksi käsikahvat mahdollistivat esimerkiksi virtuaalikoiran rapsuttamisen, mikä sulatti tämän koiraihmisen sydämen.

Ny kokeillaan! Ensimmäisellä testaajalla Marilla lasit päässä, Jukka ojentamassa Marille käsikahvoja. Jukan vieressä liikuteltava paikannustukiasema.
VR-laseja on saatavilla monessa eri hinta- ja laatuluokassa. Halvimmillaan virtuaalitodellisuuteen pääsee tutustumaan pahvisen lasikotelon avulla, johon linssiksi sujautetaan älypuhelin. Tämä antaa kuitenkin vain aavistuksen virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista. Kokeilin itse tällaista ratkaisua viime keväänä, mutta en juuri innostunut siitä. Tämä uusin kokemus sen sijaan oli mahtava ja haluaisin päästä seikkailemaan virtuaalimaailmassa toistekin. Mikään halpa lysti tämä ei kuitenkaan ole varsinkaan yksittäiselle kuluttajalle, sillä esimerkiksi kokeilemani HTC Vive -lasit maksavat lähemmäs tonnin ja vaativat kunnolla toimiakseen tehokkaan tietokoneen. Tarkempaa VR-lasivertailua löytyy alla olevasta kuvasta.

Virtuaalilasien vertailua. Kuvan lähde: www.virtuaalimaailma.fi/virtuaalilasit/
Miksi kenenkään sitten kannattaisi sijoittaa VR-laseihin suuria summia? Sanoisin, että tällä hetkellä suurin hyöty on vau-kokemus sekä uudet elämykset. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa esimerkiksi oikeisiin paikkoihin tutustumista, sillä VR-lasien avulla on mahdollista seikkailla ympäri maailmaa poistumatta kotoa. Näen tämän erinomaisena mahdollisuutena erityisesti niille, jotka eivät pysty tai halua lähteä kauas kotoa. Myös viihdekäyttö kiinnostaa: uuteen, täysin kuvitteelliseen maailmaan uppoutuminen kuulostaa houkuttelevalta pakokeinolta arjesta. 

Virtuaalimaailmojen hyödyntäminen opetuksessa on vielä alkutekijöissään, mutta uskon, että mahdollisuudet ovat suuret. Suomessa aiheeseen on kenties parhaiten paneuduttu #FinEduVR - Virtuaalitodellisuus ja elämyksellinen oppiminen -hankkeessa, jossa Jukka onkin mukana. Suosittelen seuraamaan hankkeen etenemistä esimerkiksi verkkosivujen kautta tai Twitterissä @FinEduVR tai #fineduvr

Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin suuntaan virtuaalitodellisuus ja sen hyödyntäminen kehittyy parin seuraavan vuoden aikana. Mahdollisia kehityssuuntia ovat ainakin virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksien avautuminen suuressa mittakaavassa opetukselle, virtuaalitodellisuuden yleistyminen ja arkipäiväistyminen kuluttajien keskuudessa tai ilmiön laantuminen ja suosion lasku. Lisäksi näen vahvana mahdollisuutena sen, että virtuaalitodellisuus mullistaa jonkin toimialan täysin. Tätä ei mielestäni vielä ole tapahtunut, vaikka virtuaalitodellisuutta onkin jo hyödynnetty jonkin verran. 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Taidot karttuvat kokemuksen kautta

Pohdiskelin edellisessä postauksessa sitä, tulisiko kouluissa olla ennemmin tietokoneita vai tablet-laitteita. Lyhyenä yhteenvetona ja alustuksena todettakoon, että mielestäni kouluissa tulisi olla molempia. Kyseessä on kaksi erilaista työvälinettä, joilla on omat käyttötarkoituksensa. Tässä kirjoituksessa jatkan vielä aiheen pohdiskelua käyttötaitojen ja yleisesti TVT-taitojen kannalta.

Yhden työvälineen käyttö kehittää luonnollisesti kyseisen työvälineen käyttötaitoja. Käyttötavat kuitenkin määrittävät opittavia taitoja. Esimerkiksi monet lapset ja nuoret käyttävät vapaa-ajallaan paljon älypuhelimia ja tablet-laitteita viestintään, pelaamiseen, pilvitallennukseen ja muuhun viihdetarkoitukseen, joten nämä ovat taitavia näillä laitteilla näissä kyseisissä asioissa. Kun koulussa näitä laitteita käytetäänkin oppimisen ja opiskelun tukena, vaatii tutun laitteen uudella tavalla hyödyntäminen hieman sopeutumista ja ohjaamista. Oppilaat eivät siis välttämättä hallitse työvälineen hyödyntämistä osana opiskelua, vaikka muuten olisivatkin taitavia sen käyttäjiä. Lisäksi voi olla tapauksia, ettei laitteita ole kotona saatavilla. Näistä syistä esimerkiksi tablet-laitteiden monipuolista käyttöä on tärkeää harjoitella koulussa. Harjoittelun ja monipuolisen käytön tuloksena oppilaista kehittyy taitavia ja oivaltavia tablet-laitteiden käyttäjiä ja TVT-taidot kohenevat.

Valitettavasti tablet-laitteiden hyvä hallinta ei kuitenkaan riitä, vaan myös tietokoneen käyttöä tulisi harjoitella koulussa. Olen itse asiassa hieman huolestunut oppilaiden tietokoneen käyttötaidoista. Omien havaintojeni mukaan älypuhelimien ja tablet-laitteiden yleistyminen on vienyt jonkin verran käyttöaikaa perinteisiltä tietokoneilta, sillä lapset näyttäisivät suosivan vapaa-ajalla ennemmin tablet-laitteita kuin tietokoneita. Myös kouluissa monet opettajat käyttävät oppilaiden kanssa mieluummin tablet-laitteita. Näistä syistä johtuen lasten ja nuorten tietokoneen käyttötaidot, vapaa-aikaan tai koulutyöhön liittyvät, eivät pääse kehittymään ja ne ovat jopa yllättävän heikkoja. Ilmiö konkretisoituu esimerkiksi silloin, kun oppilaat ovat koulussa työskennelleet pääasiassa tablet-laitteilla ja nämä ottavatkin poikkeuksellisesti tietokoneet käyttöön. Vaikeudet alkavat heti koneelle kirjautumisessa, kun pitäisi osata näppäillä ctrl + alt + del. Seuraavaksi tulisi kirjoittaa käyttäjätunnus, joka saattaa sisältää esimerkiksi @-merkin. Lisäksi hiiren käyttö voi olla haastavaa ja näppäimistöllä kirjoittaminen hidasta. Myöskään tiedoston tallentaminen ja aiemman tallenteen löytäminen ei aina ole kovin helppoa. Tablet-laitteiden käyttötaito ei siis takaa hyviä tietokoneen käyttötaitoja, vaan myös tietokoneiden käyttöä olisi syytä harjoitella koulussa.

Koulussa tulisi siis turvata, että oppilas saa runsaasti kokemuksia erilaisista laitteista (myös muista kuin tableteista ja tietokoneista) ja niiden monipuolisesta hyödyntämisestä erityisesti opiskelussa ja oppimisessa. Kokemusten kautta oppilaan on mahdollista kehittää itselleen kattavat TVT-taidot, joita tämä pystyy hyödyntämään niin opiskelussa, töissä kuin vapaa-ajallakin. Myös uudessa opetussuunnitelmassa on linjattu monipuolisten TVT-taitojen puolesta ja nimenomaan kokemukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä niiden kartuttamisessa. Jotta opetussuunnitelmaa voisi siis mielekkäästi toteuttaa, kouluissa olisi hyvä olla monipuolisesti erilaisia työvälineitä saatavilla. Pelkkä laitteiden suuri määrä ei kuitenkaan tietenkään riitä, vaan niitä tulisi myös hyödyntää kattavasti. Tämä vaatii opettajilta intoa ja pedagogista osaamista.